Mistä tietää, että mä oon kipee? Siitä et oon itkeny tänään viis kertaa, ilman kovin kummosta syytä.
Tai no, kai se on syy ku isä sanoo, ettei se JAKSA lähteä hakemaan mua Turusta, ei vaikka en sais olla kipeenä asuntolalla ja saatan menettää sen takia asuntolapaikkani.
Tai se, kun tajuaa, etten tuu pystyy käymään mitään koulua ilman poissaoloja, en ainakaan ennen ku mun poskionteloille tehdään jotain.
Tai se, kun tajuaa, ettei edes muista koska viimeks on halannut pelkästään halaamisen takia. Aina siihen on joku syy, tervehtiminen tai lohduttaminen tai onnittelu.
Tai se, kun lukee jostain blogista Cheekin Soitellaan sanat ja tajuaa kuinka kauhee ikävä on kaikkea minkä jätti taakse. Kaikkea mikä päätti, että ei oo osa mum elämää.
Tai ehkä sekin on syy, ku luulit, et asiat helpottuu, mut löydätkin ittes nukkumasta yksin ja heräämästä yksin ahdistavaan uneen, joka syöpyy mieleen eikä vaan lähde pois.
Tai syy saattaa olla myös se, että ei taaskaan oo hajua mitä mä haluan tehdä tulevat kolme vuotta ja missä mä haluan sen tehdä.
Yks syy saattaa myös olla se, et tunnen itteni taas yksinäiseksi, vaikka oisin ihmisten seurassa. Tunnen itteni aina siks ylimääräseks pyöräks, joka tulee olemaan mun syndroomana viel pitkään.
Tai se et ihmiset, joita luulin läheisiks kavereikseni, ei oo ees kunnol puhunu mun kanssa tän vuoden puolella. Tai halunnu viettää aikaa mun kanssa.
Tai ehkä mulla on vaan niin kauhee koti-ikävä.
Ehkä syy on se et kaikki paikat taas sattuu ja en jaksais ku nukkua.
Tai ehkä kaikki johtuu vaan mun pölyallergiasta, koska pölyä täältä huoneesta ei ainakaan puutu.
~jannu
