Enemmän kuin kirjasarja.

Noniin, edellisyönä sain luettua vihdoin loppuun viimeisen Percy Jackson kirjan. Siinä kesti niin kauan osin siks, että lukeminen ei oo oikein sujunu pitkään aikaan, plus koko ajan pelkäsin, että petyn loppuun, enkä siks pystyny lukemaan loppuun.

Ja joo, eksyin aiheesta ku aloin hakee kirjojen julkaisuajankohtia, löysin tiedon, että Rick kirjoittaa jo uutta sarjaa. Skandinavian jumalista. Eli siis Thor ja nämä, koska kyse on Asgardin jumalista. Upeeta! Ja kun se liittyy Annabethiin jotenkin, mä oon mukana.

Eli siis, olin joko vitosella tai kutosella, kun satuin nappaan ekan kerran kirjastoautosta Titaanien kirouksen mukaani. Ja sen jälkeen se oli menoa. Muistan joutuneeni odottamaan Jumalten sotaa, ja muistan itkeneeni lukiessani sitä. Muistan olleeni yli iloinen, kun kuulin eksyneestä sankarista. Se oli myös eka kirja, jonka luin englanniksi. Se oli iso kirja, ja mä olin nuorempi, eli mä en ymmärtänyt kaikkea, mut sain idean. Sen jälkeen oon lukenut lukenut suurimman osan Olympoksen sankareista englanniksi. Athenen merkki on ainoa, jonka kanssa luovutin englanniksi, ja luin sen suosiolla sitten suomeksi, kun se ilmesty. Haadeksen talo on ainoo, mitä en oo jo ilmestyneistä lukenut suomeksi. Mutta, se on missiona nytten, kun sain ton vikan luettua, enkä muista mitä Haadeksen talossa tapahtu. Muistan, kuinka paljon itkin Athenen merkin loppua. En oo varmaan ikinä ollut niin vihainen kirjailijalle. Kirjaa ei voi lopettaa niin, ja jättää odottamaan vuodeksi. Ei vaan voi.

Mun onneksi, kirjasarjalla oli onnellinen loppu. Kyllä, ne on oikeesti kaksi eri kirjasarjaa, mut mulle ne on yksi sarja.

Jeah, kyllä, Percy on mun lempikirjasankari. Ei epäilystäkään.

Elokuvat kyllä eroo kirjoista tosi paljon, mutta, mua ei haittaa, rakastan niitäkin. Varsinkin Logania. Eli siis, Salamavarkaan ilmestymisen jälkeen, oon aina nähnyt mielessäni Percyn Loganina, ja sen tekemässä kaiken mitä kirjoissa sanotaan.

Percy on siis mun lempihahmo. Seuraavaksi lempparein on Annabeth. Rakastuin Nicoon vikassa kirjassa (ainakin vielä enemmän). Tykkään myös Jasonista. Piperistä. Hazelistä. Leosta. Frankista. Groverista. Reynasta. Thaleiasta.

Omana mulla on vaan neljä kirjaa (viis, mut labyrintti taistelu on kahteen kertaan, joten sitä ei lasketa) ja yhteensä rickin kirjoja mulla on viis. tosiaan jo mainittu Labyrintti taistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari ja Merenjumalan poika. Sekä Punainen pyramidi.

Olen tosiaan lukenut myös Kanen aikakirjat, ja nyt kuuntelin just cross-overit, taino jälkimmäinen on kesken :D

Rick on yks mun lempikirjailijoista. Sen kirjat on merkannu mulle varmasti eniten mitä mitkään muut aiemmin. Sen kirjat sai mut kiinnostumaan mytologiasta. Mä omistan hei Troija elokuvankin, vaan koska Rickin kirjat. Ja sen takia, mä odotan innolla tota uutta sarjaa. Mä tiedän entuudestaan vähän norjalaisista jumalista, kiitos Marvelin ja tiedonjanon, sekä sen että satun asumaan suomessa (eikä unohdetta viikigit -sarjaa).

Elokuvat mä omistan molemmat, enkä malta odottaa Titaanien kirouksen filmatisointia. Se on kuitenkin se ensimmäinen kirja jonka luin. Se on sen takia mulle ehkä tärkein kaikista kirjoista. Lisäksi en malta odottaa vikan osan ilmestymistä suomeksi, koskaan ei voi tajuta tarpeeksi hyvin englanniksi, enemmän saa irti kuitenkin suomeksi :D nyt viikolla koitan hakea Haadeksen talon suomeksi ja vihdoin Cassandra Claren taivaallisen tulen kaupungin. jos ei suomeksi ni sitte englanniksi. Ja lukea sen uudestaan.

ja nyt mä meen nukkuu, koska oon onnistuneesti pilannut unirytmini just loman lopuksi :D mut en voi mitään jenkkinetflixille ja tanssiakatemialle :D

~jannu

Missä on koti?

Ehkä se suurin kysymys, mitä oon pyöritellyt päässäni koko alku kevään, talven ja syksyn. Missä on koti, kun missään ei tunnu että olis kotona?

Joo, joku sanoo et asuntola on koti, mut EI kerpeleessä ole. Mä oon vähän ku hotellissa siellä. Se ei oo mun koti. Se laatikko missä asun ei oo mun huone. Se sänky missä nukun ei oo mun sänky.

Entä sit Rauman koti? Joo, sure as hell feels like home. Oon aina perjantai-illat yksin tyhjässä kämpässä, ilman ruokaa tai seuraa. Voisin yhtä hyvin olla katuojassa ryyppäämässä, ketään ei kuitenkaan kiinnostaisi missä oon. Lomalla valitetaan koko ajan, että tee sitä tee tätä, siivoa "EI SUN HUONE VOI NÄYTTÄÄ TOLTA, MITÄ IHMISET AJATTELEE KU ASUT NOIN?" ehkä niiden pitäis tajuta et ne kaks päivää viikossa ku vietän kotona niin MUA EI KIINNOSTA TAAS SIIVOTA! Haluaisin nähdä ihmisiä, saada sen koti ikävän helpottamaan. Haluaisin tuntea, että olen KOTONA. Haluaisin, että tuntuis, että tää on mun oma huone. Että tää on mun oma sänky. Mut ei, kai se on liikaa pyydetty.

Helpottaakohan asiat sitten kun muutan syksyllä johonkin opiskelija luukkuun/soluun, saan oman osoitteen ja joudun huolehtimaan vuokrasta ja kaikesta. Tuntuuko se sitten kodilta? Saako sen tilan näyttämään siltä, että se on sun oma?

Koska, nytkin mulla on JENNIN vanha huone, jossa on tapetti jonka jenni on valinnut. Huone joka on laitettu kuntoon JENNIÄ varten. Mun oma vanhe huone jonka olin saanut näyttämään omalta, on nyt äidin pyykkihuone josta mun pitäis kattoa tavarat pois jotta tuntuu vielä vähemmän että tää on mun koti. Meinasin just todeta äidille ku se valitti jotain tyypillistä tee sitä tee tätä tyhjennä tää huone, että "SÄ VOIT TEHDÄ IHAN MITÄ HALUAT TÄÄ ON SUN KOTI", mut pidin sitte suuni kiinni. Lisäksi, suurin osa niistä tavaroista siellä on Jennin. "Niin, mietippä sitä, sen sun kultatyttäres romuja säilytät siellä, mikset sä sille nakuta, et tyhjennä se huone käy ne tavarat läpi tee suur siivo". Jep.

Tääki on taas vaan turhaa valitusta, mutta kun tuntuu niin pahalta, niin pakko sitä on johonkin purkaa.

Yksinäisyys on mun paras kaveri, jota vihaan enemmän kuin mitään. Oon ikuisesti tuomittu olemaan ulkopuolinen ja ylimääräinen. En varmaan tuu ikinä löytämään paikkaa mihin kuulun. Levoton mieli, kaukokaipuu ja seinät kaatuu päälle- syndrooma, voisko ne vaan kadota ja elämä alkaa helpottumaan?

Jannu.