Vuosi 2014 - muutosten vuosi.

Hmm, mitäs tästä kuluneesta vuodesta nyt sanois...

Tää vuosi on ollut vuoristorata, on ollut paljon hyviä hetkiä, paljon iloa, naurua ja onnea, mut myös tosi paljon epäonnea, surua, huonoja päiviä ja pahaa mieltä.

Mä oon menettänyt elämästäni tärkeitä ihmisiä, mutta saanut monta uutta.

Mä oon päässyt kokemaan hienoja asioita, oppinut paljon itsestäni, ja maailmasta ympärilläni.

Ennen kaikkea, nyt kun miettii, niin tää vuosi on mennyt hujauksessa.

Kun kattoo vuotta taaksepäin, täytyy todeta, että isoin juttu on ollut uusi koulu, uusi kaupunki, Rukan reissu, jennin muutto kotoa ja varmaan kesätyöt.

Elämä yllättää, se täytyy todeta. Jos multa olis vuosi sitten kysytty missä mä olen nyt, mä oisin vastannut varmaan, että opiskelisin ravintola-alaa Rauman Winnovassa. Jos multa óis kysytty puol vuotta sitten missä mä olen nyt, mä olisin vastannut todennäköisesti, että opiskelen toivottavasti Eurajoella kymppiluokalla.

Päätös lähteä Turkuun oli aika yhtäkkinen, mulla oli meinaan kaks päivää aikaa päättää. Toki mä olin hakenut sinne, mutta kun sieltä ei kuulunut mitään, mä olin lakannut toivomasta. Mä kävin Eurajoella tutustumassa kouluun, ja olin menossa sinne. Mutta, sitten postiluukusta tipahti kirje Turun Kristilliseltä opistolta, jossa kerrottiin, että mut oli hyväksyttyy sinne kymppiluokalle. Mä soitin äitille ilosta itkien, ja aloin siitä hetkestä toivoa, että saisin asuntolapaikan. Kun äiti pääsi töistä ja varmisti asian ja niin mä olin lähdössä Turkuun opiskelemaan ja asumaan koulun asuntolassa. Mä en edes kerinnyt miettimään asiaa kunnolla.

Toki, mä olen muutamaan otteeseen sykysyn aikana katunut valintaani lähteä niin kauas, varsinkin alkusyksyllä, mutta nyt lähempänä joulua, mä olen alkanut tottua koko asiaan, eikä mua kaduta enää yhtään. Mä oon tavannut niin mahtavia ihmisiä, joita mä en olisi ikinä tavannut, jos en olisi lähtenyt. Mä olen kiitollinen jokaisesta uudesta ihmisestä mun elämässä, mä olen kiitollinen siitä, että mä elän yhteisössä, jossa kaikki hyväksytään, kaikki otetaan mukaan. Meillä on asuntolassa niin upee porukka, että en ois voinu parempaa toivoa. Toki mulla on ollut omat hankaluuteni huonekavereiden kanssa, mutta nekin on jo suurimmalti osin takana päin.

Syksyn aikana mä olen oppinut vihdoin vahtimaan rahan käyttöäni, oppinut itsenäisemmäksi ja aikuistunut.

Tosiaan, mulla ei oo hajuakaan missä mä olen ens vuonna, mutta toivottavasti asiat selkenee tässä parin kuukauden aikana. Ainoa, minkä mä voin sanoa varmaksi, on se, että Raumalle mä en ole palaamassa. Mä tajusin heti alkusyksyllä sen asian, mikä on antanut mulle eniten voimaa koko syksyksi. Nimittäin sen, että mä voin päättää ihan itse, millaisen kuvan mä annan itsestäni kaikille. Kukaan ei tuomitse mua mun menneisyyden perusteella, koska kukaan ei tiedä siitä mitään, mitä mä en halua kertoa. Ja mä en todellakaan aio palata siihen, mitä mun elämä on ollut täällä Raumalla.

Mä tuun aina sanomaan, että mun kotikaupunki on Rauma. Mä tuun aina olemaan raumalainen, mutta nyt kun mulla on etäisyyttä tänne, mä voin sanoa, että mä olen ehkä ylpeästi raumalainen, mutta mä en tuu Raumalle palaamaan ainakaan kolmeen vuoteen. Kyllä, mulla on suunnitelmissa palata joskus, mutta, kuten aiemmin jo sanoin, elämä yllättää, enkä mä voi sanoa etukäteen varmaksi mitään.

Mä saatoin odottaa Turkuun lähtemisessä myös sitä, että mulla on mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, joista kiinnosttua, joihin ihastua. Mä en oo saanut mitä mä odotin, mutta ei sillä nyt niin väliä. Mun prinssi rohkea odottaa mua ehkä vielä jossain, sehän on voinut vaikka juuttua puuhun tai sen valkoinen ratsu on voinut alkaa kiukuttelemaan. Mä oon vasta 17, pian 18, ja mulla on vielä monia vuosia edessä, paljon aikaa rakastua ja tavata mun unelmien prinssi. Enkä mä nyt väitä, että uskoisin johonkin ainoaan oikeaan, mutta hei, virheistä oppii ja aina voi haaveilla.

Ja jos jotain täytyy vielä sanoa, niin ainakin oon uhrannut varmaan 100€ jääkiekkolippuihin :D mutta, kyllä ne on ollut sen arvoisia. Ja vuoden huippukohtiin voidaankin vielä lisätä Mansester Broilers vastaan Pietarinkadun Oilers hyväntekeväisyys ottelu Tampereella. Mä näin mun lempipelaajan livenä, ja saatoin itkeä onnesta, mutta en myönnä mitään :D

Ja nyt multa loppuu sanottava, joten jätänpäs tämän nyt tähän.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!
~Jannu

Photos

Sain joululahjaksi mun kummisedältä kännykänkameraan kaks linssiä ja nyt oo vähän kuvaillu niillä:)

Sain vihdoin päivitettyä mun seinänki tossa pariviikkoa sitten:)

Mun ylpeys toi rekki ja alhaalla vähä kenkiä :)

Ihana lahja:)

Sain jenniltä lahjaks ihanan taulun:)

Käytiin Jennin kanssa aamulla meijän enkelihauvan haudalla<3

~Sä sekoitat mun maailman, tän planeetan viet pois radaltaan~

~Jannu

Jälleen täällä.

Istun jälleen kerran bussissa matkalla Turkuun. En oo enää perillä laskuissa kuinka mones bussimatka, mutta mones, sen voin sanoa. Iski vaan jotenkin haikee olo, niin päätin alkaa purkaa vähän fiiliksiäni. 

Mitä mulle kuuluu? Ihan hyvää tuntuu niin laimeelta, mutten osaa sanoa mitään parempaakaan. Koulu sujuu omalla painollaan, pään säryt vaivaa edelleen, vähemmän ku ennen kiitos silmälasien. Mulla on ympärillä monia uusia kavereita ja ystäviä. Vanhoja on hirveä ikävä. Ja tuntuu kauheelta sanoa, eträ ne on vanhoja. Kyllä ne on edelleen osana mun elämää, mä ajattelen niitä joka päöivä, mut elämä on elämää, eikä kaikki voi säilyä ennallaan, jos sä päätät lähteä yli 90km päähän kouluun, jossa sä asut viikot asuntolassa. 

Kaduttaako mua mun valinta? Ei, vaikka välillä on TOSI vaikeeta, liian ikävä ja ahdistaa. Mä kuitenkin toteutan unelmaani, tää on sitä mistä oon neljä viimeistä vuotta haaveillut, ei kymppi luokka, vaan Raumalta pois pääsy. Ja eikö se sanonta mee niin, että täytyy matkustaa kauas, että näkee lähelle? Tää edestakas reissaaminen ja kaikki muu on saanut mut arvostamaan ystäviä Raumalla entistä enemmän. Niitä jotka jaksaa olla joka päivä yhteydessä vaikka oon 90km päässä. Osaan arvostaa nuorteniltoja Kaltsulla, siellä tuntuu ku ois kotona. *kyyneleet alkaa vihdoin valua*

Mä oon kiitollinen uusista ystävistä. Mä viihdyn vihdoin jossain muualla kuin kotona tai tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Mä oon kiitollinen äidille, joka tekee tän mulle mahdolliseksi. Tän mahdollisuuden toteuttaa unelmaa.

Mä oon kuitenkin alkanut haaveilla tulevaisuudesta. Mulla on uusi tavoite, uusi unelma. Lähihoitajakoulu Tampereella tai Jyväskylässä, jos Iippa pääsee sinne yliopistoon.

Kun eilen yksi näistä "uusista" kavereista sanoi, että mä olen sille tärkeä, mä olin liikuttunut ja tosi iloinen. Vaikka en saanut ideaa ekasta viestistä, ja se piti vääntää mulle rautalangasta. Mä tulin niin iloiseksi siitä, että joku sanoi, että mä olen sillekkin tärkeä, että mä olen vihdoin tehnyt jotain oikein ihmissuhteissa. Mä osaan taas ystävystyä ihmisten kanssa ja päästää niitä mun lähelle. Mä oon nykyään paljon avoimempi, ja pahin ujous on helpottanut. 

Mä synnyin pieneen kaupunkiin
Tänään sen ainakin huomaan
Mä totuin pieniin unelmiin
Varmuuteen toisien tuomaan

Mutta päivä päivältä
se tuntuu vähältä   

Ne kulkutiet entiset ei mulle riitäkkään

En jää katsomaan
kun kaikki junat lähtee
mun täytyy nähdä enemmän

en jää oottaamaan
vaan seuraa omaa tähtee
itseni löytää yritän.
-tiktak junat.

 Pidän kii tästä kaikesta
Ettei kyyneleet katoa
-jippu kii.

Ja nyt oon perillä ja valmiina alottamaan uuden viikon.
~jannu

Että sellasta...

Täs on nyt taas mennyt yli kuukausi, hups xd 

Mä oon nyt ollu jo viikon Raumalla, lähdin viime torstaina kotiin ku oli migreeni eikä menny millään ohi. Ja tän viikon mulla on ollut TET, jonka mä oon viettänyt päiväkodissa!:) oon viihtyny niin hyvin, etten haluis enää takasin koulunpenkille, vaan voisin jäädä loppuelämäkseni töihin päiväkotiin xd totta kai mul on ikävä kamuja asuntolalta ja koululta, mut tää viikko on vaan ollu jotenki tosi kiva, ku oon ollu iskällä melkeen joka päivä töiden jälkeen ja saanu viettää aikaa kunnolla niiten kanssa, pitkästä aikaa.

Tänään mun sisäinen opiskelija (nii mikä?) sano sopimuksensa irti. Kuunneltuani päivän lähihoitajaopiskelijan kriiseilyä läksyistä, mä sain itkukohtauksen biologian projektityö takia kun olin jättänyt tosiaan ohjeet ja muut härpäkkeet Turkuun. Siinä sit suklaalevyn mussutettuani ja itkettyäni totesin et meen vaan nukkumaan. Nukuin jostain vähän yli viidestä vähän yli yhdeksään, joten kivat päikkärit tässä xd nyt ajattelin lähtee vähän kävelee ja fiilistelee uutta toppatakia ja ensilunta!:) siihen on tullu jo fiiliski ku lapset kyseli jo tänään et koska lumi tulee?:) no nyt se sitten tuli!:D

Lumi on hyvä syy käydä ensin ulkona toppatakilla ja uggeilla ja sitten kääriytyä peiton alle kaakaomukin kanssa ja kattoa ku Suomen tän päivänen karjalaturnauspeli tulee kolmoselta 22:55!:)

ens viikkoa, uusintakoetta ja bilsan projektin näyttöä peläten, sekä vikaa työpäivää jo etukäteen surien,

Jannu

Unohdin mainita et sain tossa viikko sitten mun silmälasit:)

Kuulumisia

En oo taas kirjottanu aikoihin... Syitä siihen on noin miljoona. Koululla mul on vaan tabletti ja kännykkä, joka oli sekin 2vk huollossa, ja kotona ku olis kone ni ei oo aikaa/inspiraatiota/kiinnostusta kirjottaa yhtään mitään. Koululla en pysty oikeestaan vapaa-ajalla keskittymään paljoo mihinkään... Oon vaan jotenki niin loppu et lasken päivii syyslomaan, jotta saisin olla ees ke-su/ma raumalla. Tosin nytki lähin tänne vasta maanantai-illal ku olin sunnuntain vielä kuumeessa. Ja oon varmaan taas.

Merkittävin asia tääl koululla on varmasm se, et tapan aikaa asuntolassa monilla tavoin, mut välillä must tuntuu tosi ulkopuoliselta, ja sellasina hetkinä koti-ikävä on niin iso, et saatan itkeäkin. En voi ees väittää et tää ois ollu helppoa. Tai siis kylhän koulu on viel semi helppoo (äikän ja ruotsin kokeet 9 1/2) mut mun pää hajoo tääl asuntolalla. Joko ei oo mitään tehtävää tai sit ois ihan liikaaki mut ei vaan kiinnosta. Inspiksen puutteesta voi kertoo sekin et nytkään en oo tehny läksyjä. Ja et viikon paras juttu on aina kotiin pääsy, ei epäilystäkään.

Oon kuitenki tosi ilonen ihmisistä joihin oon tutustunu täällä, must tuntuu et oon ollu niin sosiaalinen, et oon senki takia ihan poikki. en oo moneen vuoteen ollu näin sosiaalinen...

Tänää pelasin koulun säbäturnauksessa, päästiin finaaliin ja hävittiin se jotain 0-3 tms. Oon kuitenki tosi ilonen et pääsin sisään siihen joukkueeseen, vaik sovin vast tnä aamul et oon mukana xd Joukkuees pelas mun lisäks vaan yks tyttö, Iids ja mukan oli paljon jätkii joiden kaa en oo puhunu ennen mitään... Ja ilosin oon siitä et mun paikat kesti, ja et kotimatkalla oli hyvät keskustelut:)

Oon myös ilonen, et sain vihdoin nukuttuu ja et asuntolakamu, Mössö, hiero mun hartiat ja selän. 

 En oo niin ilonen päänsärystä mikä ei mee ohi edes nukkumalla... Oon vetäny nyt 3 särkylääkettä ja ei mitään, nyt kaupan päälle alko oksettaakki. Sen takii nyt kirjotanki tätä, et saan ajatukset pois olotilastani... Enää on onneks huominen, joka on valitettavast kyl siivouspäivä ja perjantain pääsen jo lähtee 10 jälkeen kotiin:) 

Mut nyt lähen kyl oikeesti nukkuu. Valitsn kuvien puutoksesta:)

~Jannu

Uudet tuulet

Uudet hiukset, uus pipo (yllätys), uus skeittilauta ja suht uus paita. 

Rakastan sitä et kukaan ei kato mua niin pitkään ku Raumal katottais näitten hiusten kanssa!

~Jannu

Viikonloppu:)

Eka kouluviikko meni tosi nopeesti, ja ihan kivalta vaikutti! 

Torstaina me käytiin koulun salilla, illal iski siivousurakka ja sit viel lagittiin oleskeluhuonees aika myöhään:) 

Perjantain lähin tunnilt hiukan aiemmin et ehdin puol kolmen bussiin. Raumal olin joskus 16:10 ja koton puol viis. Sit nopee pakkaus ja ruokaa nassuun ja sit kymment yli viis Sony ja ne tuli hakee mua. Lähettiin poroholmast 17:30 kohti karvattii ja laululeirii! Oli ihan kiva leiri ja oli ihana nähä kaikkii. Ainoo miinus oli päänsärky ukkosen takii ja flunssan hankkiminen.

Eilen oltiin mantereel joskus 13, äiti ja Laku oli hakees mua. Kaheks selvisin isil ja siel näin mun rakkaat chihut. Ja sielt me lähettiin käymään mummil euras ja näin Oskun! (Mummin koira) ei sil välii et se allergisoi mua vaan sil on välii et näin mun rakkaan pitkäst aikaa<3 

Oltiin seiskan mais takas Raumal ja sit katoinki telsust Lukon CHL-matsii ja sen jälkeen pakkasin ja aloin lukee. Hyvä kirja ni se lukeminen veny kahteen yöl xd

Aamul herätys 4:40, kävin suihkus ja menin takasin nukkuu, hups xd äiti sit herätti puol kuudelt ja sit söin ja puin ja lähin bussiasemal, mist bussi Tkuun lähti 6:20 xd 

Koululle mun pitäis selvit kasin mais ja sit aion men asuntolan kaut aamupalal :D tunnit alkaa ysiltä:)

~Jannu

Shopping

Käytiin vähä keskustas ostoksil, mä ostin tarpeellisist kuulokkeet ja kulmalukkokansion sekä laturijohdon ja ofc tigerin kaakaokeksei :D h&m:lt ostin paidan, leggarit ja sukkia :D nii ja kompressiosukat mitä oon kaivannu koko kesän:)

~Jannu

Eka koulupäivä

Tänää on ollu ihan sika kiva päivä:) oon saanu kaks uut kamuu ja nää on ihanan kemmasii👌 kaikki on menny iha hyvin ja toivon et sama jatkuu:) 

Huomen kai seikkaillaan keskustaanpäin taneilee :D 

Mut nyt heippis!

~Jannu

Koulupohdintoja.

Meikkiksellä alkaa maanantain koulu, Turussa.

Olin vielä maanantaihin asti menossa Eurajoelle kouluun, mut maanantaina tuli hyväksymiskirje Turun Kristilliseen opistoon. Ja mä otin sieltä paikan vastaan, ja sain asuntolapaikan, joten sinne mä meen maanantaina.

Mä asun siis viikot asuntolassa, yksin, Turussa, koulussa josta en tunne vielä ketään. Jep, aika itsenäistyä.

Oon nyt viikon aikana ostanu kaikkee tarvittavaa, astiat ja pesuaineet ja pyörän. Sieltä joutuu tuomaan tavarat viikonlopuks kotiin, joten eicvoi kauheest vied kamaa sinne.

Ekan kouluviikon jälkeen en pääse viikon lopuks kotiin, vaan pääsen karvattiin laulu leirille!:)

Nyt oon ollu kolmen iltana lapsenvahtina ja viettäny muutenki näitten kans aikaa, ku sit ei tie koska näkee seuraavaks kunnolla.

Ajattelin nyt tosiaan ruveta pitää tätä blogia sillai, et kaverit pystyy lukee miten mul sujuu siel turussa, ja et Mimosaki saa lukee mitä mul kuuluu (moi mimosa!:D)

Mut alan nyt sotkottaa meijän dippii ja valmistautuu muutenki sisarusten leffailtaan:)

~Jannu

~

Syitä olla onnellinen just nyt:

Pääsen kouluun pois Raumalta!

Uus toimiva puhelin, joka sattuu olemaan iPhone!

Iskä ja Terhi tulee kotiin jo ke-to välisenä yönä!

Parhaassa tapauksessa mulla on kesälomaa vielä kolme viikkoa!

Saan pian uusi vaatteita niin H&M:ltä ku Ellokseltakin!

Ellokselta mulle tulee uus koulureppu!

Tunnen et oon taas elossa!

Voin olla huolehtimatta tulevaisuudesta!

Mulla on nyt hyvä mahdollisuus toteuttaa yks mun unelmista!
Ja ennen kaikkea, Pitsiturnaus on jo perjantaina!

~Jannu

Midsummer

~Jannu

Positiivisuus on asenne

Mitä sitten vaik tänään sato koko päivän ja mä olin ulkotöissä märillä vaatteilla ja joudun harjaamaan märkiä sahanpuruja kipeellä ranteella?

Mä löysin kirjastosta yhden sijasta kaksi ostettavaa kirjaa, samaan sarjaan! Mä sain töistä tultua marianne-jäätelötuutin.

Sama mulle vaikka satais, taivas ois pilvinen, tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen.

Saan fiilikset Robinin biisistä, mulle on sipseja ja appelsiinimehua, pääsen vihdoin ulos kaverin kanssa.

Töistä on yli puolet takana. Nyt on viikonloppu! Ens viikol on juhannus ja Jenni (ja sen kamu) lähtee mun kans mökille. Pääsen mökkisaunaan<3 

Ja kaikkein positiivisin: saatan vihdoin päästä pois Raumalta! Sormet ristiin et onnistuis! :)

Siinä pari positiivista, 

~Jannu

Uusi alku

Mun piti odottaa syksyy, mut niin se vain jäi. Muokkaan tätä ehkä täs kesän ajan, tekstejä kirjottelen sillon ku tekee mieli, on asiaa tai pohdittavaa.

nyt julkasen muutaman kuvan, ettei ne vaan jää julkasematta xD

 

Äipän pellavapaita on rakkaus<3

Osaan melkeen tehä ite nutturan :D mut toi tyväri :o

Testasin mun hiusliidun :D

Korkkasin myös pitsitopit tältä kesää :D

~Jannu