Vuosi 2014 - muutosten vuosi.

Hmm, mitäs tästä kuluneesta vuodesta nyt sanois...

Tää vuosi on ollut vuoristorata, on ollut paljon hyviä hetkiä, paljon iloa, naurua ja onnea, mut myös tosi paljon epäonnea, surua, huonoja päiviä ja pahaa mieltä.

Mä oon menettänyt elämästäni tärkeitä ihmisiä, mutta saanut monta uutta.

Mä oon päässyt kokemaan hienoja asioita, oppinut paljon itsestäni, ja maailmasta ympärilläni.

Ennen kaikkea, nyt kun miettii, niin tää vuosi on mennyt hujauksessa.

Kun kattoo vuotta taaksepäin, täytyy todeta, että isoin juttu on ollut uusi koulu, uusi kaupunki, Rukan reissu, jennin muutto kotoa ja varmaan kesätyöt.

Elämä yllättää, se täytyy todeta. Jos multa olis vuosi sitten kysytty missä mä olen nyt, mä oisin vastannut varmaan, että opiskelisin ravintola-alaa Rauman Winnovassa. Jos multa óis kysytty puol vuotta sitten missä mä olen nyt, mä olisin vastannut todennäköisesti, että opiskelen toivottavasti Eurajoella kymppiluokalla.

Päätös lähteä Turkuun oli aika yhtäkkinen, mulla oli meinaan kaks päivää aikaa päättää. Toki mä olin hakenut sinne, mutta kun sieltä ei kuulunut mitään, mä olin lakannut toivomasta. Mä kävin Eurajoella tutustumassa kouluun, ja olin menossa sinne. Mutta, sitten postiluukusta tipahti kirje Turun Kristilliseltä opistolta, jossa kerrottiin, että mut oli hyväksyttyy sinne kymppiluokalle. Mä soitin äitille ilosta itkien, ja aloin siitä hetkestä toivoa, että saisin asuntolapaikan. Kun äiti pääsi töistä ja varmisti asian ja niin mä olin lähdössä Turkuun opiskelemaan ja asumaan koulun asuntolassa. Mä en edes kerinnyt miettimään asiaa kunnolla.

Toki, mä olen muutamaan otteeseen sykysyn aikana katunut valintaani lähteä niin kauas, varsinkin alkusyksyllä, mutta nyt lähempänä joulua, mä olen alkanut tottua koko asiaan, eikä mua kaduta enää yhtään. Mä oon tavannut niin mahtavia ihmisiä, joita mä en olisi ikinä tavannut, jos en olisi lähtenyt. Mä olen kiitollinen jokaisesta uudesta ihmisestä mun elämässä, mä olen kiitollinen siitä, että mä elän yhteisössä, jossa kaikki hyväksytään, kaikki otetaan mukaan. Meillä on asuntolassa niin upee porukka, että en ois voinu parempaa toivoa. Toki mulla on ollut omat hankaluuteni huonekavereiden kanssa, mutta nekin on jo suurimmalti osin takana päin.

Syksyn aikana mä olen oppinut vihdoin vahtimaan rahan käyttöäni, oppinut itsenäisemmäksi ja aikuistunut.

Tosiaan, mulla ei oo hajuakaan missä mä olen ens vuonna, mutta toivottavasti asiat selkenee tässä parin kuukauden aikana. Ainoa, minkä mä voin sanoa varmaksi, on se, että Raumalle mä en ole palaamassa. Mä tajusin heti alkusyksyllä sen asian, mikä on antanut mulle eniten voimaa koko syksyksi. Nimittäin sen, että mä voin päättää ihan itse, millaisen kuvan mä annan itsestäni kaikille. Kukaan ei tuomitse mua mun menneisyyden perusteella, koska kukaan ei tiedä siitä mitään, mitä mä en halua kertoa. Ja mä en todellakaan aio palata siihen, mitä mun elämä on ollut täällä Raumalla.

Mä tuun aina sanomaan, että mun kotikaupunki on Rauma. Mä tuun aina olemaan raumalainen, mutta nyt kun mulla on etäisyyttä tänne, mä voin sanoa, että mä olen ehkä ylpeästi raumalainen, mutta mä en tuu Raumalle palaamaan ainakaan kolmeen vuoteen. Kyllä, mulla on suunnitelmissa palata joskus, mutta, kuten aiemmin jo sanoin, elämä yllättää, enkä mä voi sanoa etukäteen varmaksi mitään.

Mä saatoin odottaa Turkuun lähtemisessä myös sitä, että mulla on mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, joista kiinnosttua, joihin ihastua. Mä en oo saanut mitä mä odotin, mutta ei sillä nyt niin väliä. Mun prinssi rohkea odottaa mua ehkä vielä jossain, sehän on voinut vaikka juuttua puuhun tai sen valkoinen ratsu on voinut alkaa kiukuttelemaan. Mä oon vasta 17, pian 18, ja mulla on vielä monia vuosia edessä, paljon aikaa rakastua ja tavata mun unelmien prinssi. Enkä mä nyt väitä, että uskoisin johonkin ainoaan oikeaan, mutta hei, virheistä oppii ja aina voi haaveilla.

Ja jos jotain täytyy vielä sanoa, niin ainakin oon uhrannut varmaan 100€ jääkiekkolippuihin :D mutta, kyllä ne on ollut sen arvoisia. Ja vuoden huippukohtiin voidaankin vielä lisätä Mansester Broilers vastaan Pietarinkadun Oilers hyväntekeväisyys ottelu Tampereella. Mä näin mun lempipelaajan livenä, ja saatoin itkeä onnesta, mutta en myönnä mitään :D

Ja nyt multa loppuu sanottava, joten jätänpäs tämän nyt tähän.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!
~Jannu